Sian vuosi

Kiinalainen horoskooppi väittää tämän viimeisiään vetelevän yhdeksännen vuoden kuluvaa tuhatlukua olevan härän vuosi. Mielestäni kalenterin laatija on nyt mennyt vipuun, tosin kyseessä on vain yhden numeron virhe, vuosi 2019 kun näyttää virallisesti olevan sikain vuosi.

Tarkastellaanpas asiaa hieman. Alkuvuodesta paikallinen ilkeä flunssa iski paikallisesti Meksikon paikallisiin possuihin. Paikallinen sikafarmari hoivasi sikojaan ja aivasti naapurinsa ovenkahvaan eikä sikain flunssa ollut enää äkkiä kovinkaan paikallinen. Itseasiassa se levisi huimaa vauhtia, virukset ovat niin pikkuruiseksi näppäriä epeleitä, ei siitä mihinkään pääse. Poloisia possuja ei ole kukaan vaivautunut laskemaan, mutta sikainfluenssa on tähän mennessä kellistänyt yli 12200 ihmistä. Vielä heinäkuussa uutisoitiin: "Suomessa sikainfluenssaan kuolee jopa kuusituhatta", kaukaa haettua nykylukujen valossa. Toki salaliittouskovaiset voivat väittää että rokote hoitaa niittohommat ellei itse flunssa siihen pysty, aika näyttää.

No mitäs muuta sikailua? Poliitikot sikailevat kelloon tai kalenteriin katsomatta, joten sen puolesta meillä on aina hieman sikamaisia vuosia. Noo, ei nyt vedetä poliitikkoja tähän soppaan, vaikka kenties olisivat osansa ansainneet. Oikeutta eläimille -järjestö järjesti kuvauksia sikatiloilla ja vetosi ihmisiin vuotuisen joulukinkun unohtamiseksi. Kenties käännytystyö onnistui ja saimme maahamme muutaman kasvissyöjän lisää, ainakin possutiloja lähdettiin tarkistamaan. Kukakohan tarkastaisi Meksikon sikatilat, ettei pääsisi ilkeitä flunssatauteja muodostumaan.

Joka tapauksessa vuosi 2009 lähestyy vääjäämätöntä loppuaan samalla kun pallomme vääjäämättömästi kiertää rakasta fuusiolamppuamme. Toivottavasti kukaan ei keksi korvata tuota keltaista möllykkää säästölampulla, saattaisi tämä paljonpuhuttu ilmastonmuutos keikahtaa jäätävälle puolelle. Joka tapauksessa, hyvää uuttavuotta kaikille lukijoille ja miksei muillekin!

Jouluavautumista

Tämä menee jo melkein mainonnan puolelle mutta menköön, jouluavautuja avautuu aiheesta ajautuen aiheen viereenkin. Noo, onneksi alkaa olla tältä vuodelta ohi. Taidan olla tämän kanssa muutenkin vähän myöhässä.

Silminnäkijä: Pohjakosketuksia

Suomi on todettu Ihmisoikeustuomioistuimessa syylliseksi tämän tästä ja taas. Suurin osa langettavista päätöksistä koskee käsittääkseni pitkittyneitä oikeudenkäyntejä. Onko Suomi enää oikeusvaltio, onko perus duunari oikeudessa tasavertainen ja annetaanko hänen puolustaa itseään, voiko kansalainen luottaa siihen että joutuessaan rikoksen uhriksi syyttäjä suostuu edes tutkimaan rikosta? Näitä asioita käsittelevä ohjelma: Silminnäkijä: Pohjakosketuksia on NÄHTÄVISSÄ Areenassa. Suosittelen tutustumaan, käteen jää aika karu kuva suomen oikeuslaitoksesta.

"Pitkittyvät oikeudenkäynnit ja epäpätevät esitutkinnat horjuttavat Suomen mainetta oikeusvaltiona. Kolme pohjakosketusta oikeusturvan rappiosta."

Kohdassa 27:00 Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki sanoo suorat sanat. Kai se uskoa täytyy, kun siltä pallilta uskalletaan todeta että homma ei toimi.

Joulumusaa

Teille jotka olette kyllästyneet yltiöhempeisiin ja idyllisiin joululevyihin, suosittelen vaihtelun vuoksi hieman raskaampaa settiä: Raskasta Joulua.
Löytyy vaikka Spotifystä klikkaamalla tästä.

3D-elokuvat (Avatar)

Avatar on meikäläisen ensimmäinen varsinainen 3D- leffa, ja se ei Seamkin CAVE:n jälkeen tunnu kovinkaan ihmeelliseltä. CAVEN:n grafiikka on vanhaa, mutta katsojan ympärille kiertyvä skreeni takaa ihan toisenlaisen läsnäolon tunteen kuin elokuvateatterin valkokangas. Tässä nyt kuitenkin tunnelmia Avatarista, itse elokuvasta lisää TÄSSÄ.

Ensimmäisenä täytyy minunkin mainita pari tunnettua kolmereeleffojen erityispiirrettä, nimittäin heikko valovoima ja turhan alhainen virkistystaajuus. Ylipäätään kuvaan tottumiseen meni ainakin tunti aikaa. Kuva jää lasien takia hieman turhan pimeäksi ja tasaista taustaa vasten liikkuvien etualalla olevien objektien reunoihin syntyy sahalaitaa. Arviolta voisi sanoa että jos virkistystaajuus pystyttäisiin nelinkertaistamaan, ei sahalaidoista olisi enää mitään haittaa. Laajemmissa ulkokohtauksissa ei sahalaidasta juuri ollut haittaa.

Sisätiloissa liikuttaessa lyhyillä etäisyyksillä efekti on turhan silmiinpistävä, eri tasoilla olevat objektit näyttävät hieman päälle liimatuilta silhueteilta. Oma merkittävä ongelmansa on tekstitykset, jotka usein joudutaan laittamaan lähinnä katsojaa olevalle "tasolle", tällöin ne jäävät varsin kauas itse kuvasta ja voit joutua tapittamaan lähellä olevia tekstejä silmät ristissä. Tällöin jää tietysti muuta näkemättä. Tämäkin on lähinnä ongelma sisätiloissa lyhyillä etäisyyksillä, jolloin efekti on voimakas.

Avatarissa efekti ei ole pääosassa ja uskon kuvan toimivan hyvin myös ilman 3D-vermeitä. Turhaa roinaa ei katsojaa kohden heitellä. Parhaimmillaan efekti on luonnollisen näköinen ja tuo kyllä oman lisänsä katseluun. Tekniikassa on potentiaalia, toivottavasti se kypsyy tästä vielä lisää ja nykyiset ongelmat saadaan ratkaistua.

Pakolliset!

Hemmetin hyvää joulua ja käsittämättömän onnellista uuttavuotta kaikille lukijoille!!!
(Mitäköhän iloa on käsittämättömästä onnellisuudesta? Jaa-a. Noo, ei anneta sen häiritä.)

PS. Subilta aina mainio Simpsons-maratooni...

Avatar

Kävin katsomassa kyseisen hype-elokuvan 3D- versiona. Tämä suuren mediakohun saattelemana valkokankaille levinnyt maailman kalleimmaksi elokuvaksi tituleerattu teos kyllä herätti epäilykseni uskomattomasta tuubasta. Noo, en ole ennen käynyt 3D- leffassa niin ajattelin että parempaa testimateriaalia tuskin ihan heti tulee. Mitä itse 3D- tekniikkaan tulee, niin käsittelen sitä TOISESSA postauksessa. Tämän elokuvan kelpaa kuitenkin varmasti katsoa myös perinteisesti, 3D ei ole elokuvassa pääosassa (toisaalta vaikea sanoa).

Elokuva on todellakin upean näköinen, enkä nyt tarkoita 3D efektejä, vaan ylipäätään todella komeaa miljöötä, näin luonnolliselta ei ole tietokoneanimaatio tässä mittakaavassa vielä koskaan näyttänyt. Näyttelijät ovat näytelleet kaikki liikkeet ja ilmeet itse erinäisien aparaattien avulla, lisää aiheesta vaikka tästä. Ja kasvonilmeet on Navi-kansalla todellakin saatu toimimaan. Vaikka satumainen miljöö on, no, kuten sanottu, satumainen, se on kuitenkin ehyt kokonaisuus niin visuaalisesti kuin idealtaankin.

Juoni on naiivi ja ja pateettinen hyvä voittaa pahan perussetti, mutta tekee sen rehellisesti. Vaikka henkilöt jäävätkin varsin etäisiksi, ei joukosta löydy varsinaisesti tyhmiä ja yksinkertaistettuja henkilöitä (Tai paremminkin "tyhmyys" tukee henkilön roolia.). Ylipäätään elokuva ei aliarvioi katsojaa. Juoneen ja sen hahmoihin on helppo samaistua ja luonnonläheinen Navi-kansa vetoaa tehokkaasti katsojan tunteisiin.

Ylipäätään, näin teatterissa katsottuna haluaisin antaa tälle elokuvalle jopa **** neljä tähteä. Tämä on näinkin suoraeleisellä näyttelijätyöllä varustetulle toimintapätkälle huippulukema meikäläisen asteikolla. Tähtensä elokuva ansaitsee uskottavasta toteutuksestaan josta ei suuria aukkoja löydy, ylilyönteihin sortumattomuudestaan, sekä loistavasti toisiaan tukevasta miljööstä ja tarinasta. Siitä huolimatta että tämä tarina on jo nähty, tässä tälle tarinalle on kuitenkin hyvät puitteet.

PS.
Tulipahan vain mieleen että kunhan tämä lopettaa teatterikierroksensa niin eipähän ole luvassa alkuperäisen kokemuksen kaltaista pitkiin aikoihin. Kenties sitä joskus saa kasaan sen verran hilloa että pystyy 3D kotiteatterin pystyyn pykäämään. Tyhjästä aloittaen tällä hetkellä ok-tason (2D) teatterin saa käsittääkseni kasaan noin kolmella tonnilla, varsinkin jos on valmis tekemään DIY-hommia.

Lisää ilmastoasiaa

Jatketaan siitä mihin jäätiin. Viime aikoina on mediassa ja varsinkin netissä käyty miehekästä vääntöä ituhippien ja muiden ilmastoasioihin kantaaottavien välillä. Merkittävä osa väännöstä lähti liikkeelle MOT:n 9.11 esittämän ohjelman jälkeen. Ohjelman nimi: Ilmastokatastrofi peruutettu, käy heti asiaan, kannattaa lukea ohjelman käsikirjoitus. Lisää vettä myllyyn lisäsi ilmastotutkijoiden sähköposti tietomurto. Sähköposteista on löytynyt kaikenlaista valonarkaa, tässä turkulaislehtori kertoo näkemyksiään kannasta. Hän on virallisen ilmastokavalkadin mustalla listalla, koska on antanut lausuntoja jotka eivät ole poliittisesti korrekteja (Lue: sillä kannalla jota politiikka maksaa ja jossa raha liikkuu). Sittemmin MOT teki uuden ohjelman myös sähköpostimurron jälkeen, sen käsikirjoitus on luettavissa TÄSTÄ. On asiasta sitten mitä mieltä tahansa, puhuu tutkimus materiaalin julkaisemattomuus omaa kieltään.

Noo, tutkimuksia on tehty ja lausuntoja annettu rahasta kautta aikain. Siinä ei sinällään ole mitään uutta tai kummallista. Ilmastonmuutos on poliittinen päätös, mutta se ei silti tarkoita sitä etteikö palloamme pitäisi suojella. Mutta eiköhän se pitäisi tehdä pallomme puolesta keinoin, jotka vastaavat moraalisesti sinällään hyvää lähtökohtaa.

Sitten konkreettisesti asiaan, mitä yläkerrassa kulissien takana oikein tapahtuu? Sitä voi tutkailla vaikka tästä:

"Jotkut kollegani, myös suomalaiset, ovat kolmeakymmentä prosenttia jo suureen ääneen vaatineet. Toissa viikolla Brysselistä vuoti tieto, että komissio on valmistellut kaikessa hiljaisuudessa muutamien jäsenvaltioiden kanssa aloitetta, jonka mukaan päästöjen 30 prosentin leikkauksiin siirryttäisiin heti."

Nyt kun karkelot ovat ohitse, tunnelmia lopputuloksesta voi lueskella vaikka tästä.

Faktoja blogista ja sen kirjoittajasta

Kuka tätä blogia lukee?
Muutama tuttu ja satunnainen ohikulkija, keskimäärin noin 5 lukijaa päivässä. Tämä ei sinällään ole yllätys, blogihan sisältää tätä nykyä oikeastaan pelkkää metatietoa. Voisin kirjoittaa kunnon artikkeleja muutamista aiheista, mutta siihen ryhdyn vasta sitten kun minulla on aikaa ja intoa tehdä se kunnolla.

Miksi kirjoitan blogia?
Huvikseni ja ajankulukseni. Osittain se johtuu myös turhautumisesta sen suhteen että tuttavapiiristä ei tunnu löytyvän pahemmin juttukumppania. Tuntuu että harvaa kiinnostaa muu, kuin oma perse ja aluvanteet (Karrikoidusti yksinkertaistaen.). Huudan siis tuuleen, olenkohan järkevä?

Ketä kiinnostaa juuri tämä postaus?
Lähinnä itseäni. Vai kuinka?

Luuletko osaavasi kirjoittaa "hyvin"?
En elättele moisia luuloja. Ylipäätään suurin osa täällä olevasta tekstistä on tietyssä valossa esiin tuotuja muiden kirjoituksia omilla näkökulmillani ja mielipiteilläni höystettynä. Yritän suurimmaksi osaksi vältellä paskanjauhantaa?

Uskotko jumalaan?
Jumal-usko on sattumanpalvontaa. Minä en jumalaa tarvitse, eikä jumala minua. Mutta toisin kuin monilla ateisteilla, minulla ei sinällään ole mitään uskontoja ja uskoa vastaan, se riippuu siitä miten uskonnon mukanaan tuomat arvot ja moraali ilmenevät. Olen siis liberaali ateisti.

Otatko viinaa?
En juurikaan humaltuakseni. Hauskaa puuhaa, mutta kantaako se hedelmää pidemmän päälle? Olenko viinin tissuttelija? Ei, enpä taida olla, en silti ole absolutistikaan.

Oletko IRL suupaltti?
En todellakaan. Enimmäkseen kuulostelen ja hekottelen yksikseni nurkassa. Puhelen harvemmin asian vierestä kovin innokkaasti, sillä silloin ilmassa on katastrofin aineksia sosiaalisessa mielessä, varsinkin ensikertalaisten seurassa.

Onko minulla huumorintajua?
On. Se tuskin aukeaa joten en sitä pahemmin viljele. Intissäkin kesti 9kk ennen kuin ihoreaktio meni muilta ohi (Vai menikö?). En silti pahemmin ylenkatso muidenkaan huumorintajua tai tajuttomuutta.

Mitä pyydän blogin lukijoilta?
Oman aikanne puitteissa suosittelen tutustumaan sivustoihin ja blogeihin joihin täällä ja profiilissani linkitetään. Ja ylipäätään, tutustukaa asioihin ja muodostakaa mielipiteitä muustakin, kuin oman navan ympärystästä.

Suomi on nyt virallisesti takapajula

NÄIN pääsi nyt vain käymään. Virokin on meitä parempi, mitä tulee julkishallinnon sähköisiin palveluihin. Meillä ko. palvelut ovat täysin hajallaan ja epäyhteensopivia. Ei näin. Esimerkkinä myös kouluni sähköiset järjestelmät koostuvat neljästä keskenään keskustelemattomasta järjestelmästä. Käsittääkseni sama koskee enemmän tai vähemmän kaikkia ammattikorkeita ja yliopistoja. Jännä nähdä miten äkkiä ja mitä saadaan asian tiimoilta aikaan. Näyttääkö Suomi kyntensä?

Kuka pärjää, ken on arvokas?

Menestys riippuu verkostoista, ei älykkyydestä, väittää Lappeenrannan teknillisen yliopiston väitöskirja. Tutkimuksessa on uutisen mukaan  kartoitettu työelämää sekä sen tiimi painotteista toimintamallia ja sitä miten suhteet tätä mallia edesauttavat.

Onko toteamuksessa mitään uutta? Ei minulle ainakaan. Sen perusteella millainen käsitys minulla on, voisin yleistää ko. mantran myös politiikkaan ja itse työnhakuun. Politiikassa hommahan toimii käytännössä siten, että kun tunkkaa jotakuta muuta, tunkkaa samalla myös itseään, joten tunkata kannattaa ja systeemi porskuttaa. Kaverini opiskelee Tampereen teknillisessä yliopistossa rakennustekniikkaa. Alueen alan yrityksillä oli ennen lamavuosia erikseen kesätyöpaikkahakuja jotka koskivat juuri yliopisto-opiskelijoita. Viime kesänä kesätyöpaikkaa ei irronnut käytännössä muille kuin heille, joilla sattui olemaan sisällä sukulainen tms. tunkkaamassa.

Onko voittaja aina se joka pitää eniten meteliä itsestään? Näennäisesti mitattuna siltä vaikuttaa. He ottavat asemansa yhteiskunnassa riippumatta siitä mitä he edustavat, vakuuttavuus ja asiaansa uskominen, olkoonkin sitten joskus varsin mustavalkoista, riittää. Kannattaisiko jokaisen "uhrata" tunneälynsä verkostoitumiseen ja ympäristönsä manipulointiin? Onko hännystely enää manipulointia jos se on maan tapa ja edellytys menestykseen?

Sarkasmia todellakin

Valokuvauksessa, kuten monessa muussakin välinurheilulajissa, on äänekkäitä alaryhmiä. Nämä äänekkäät alaryhmät vannovat viimeiseen asti järjestelmänsä nimiin. Heille järjestelmä on lähinnä taivasta oleva korkeamman ilmentymä. Luonnollisesti myös monet oheislaitteet ja aiheeseen liittyvä tilpehööri tulee olla mahdollisimman kallista ja nimekästä laatua.

Muutamia suurimpia ryhmiä ovat Canonistit ja Nikonistit. Canonistin pyhän kolminaisuuden kruunaa L. He joilla ei ole varaa aitoon äLLään, voivat fiilistellä aitoa tunnetta asettamalla punaisen kuminauhan objektiivinsa ympärille. Nikonistilla vastaavassa asemassa on Kultainen Kehä. Pienempiä mutta kenties äänekkäimpiä ryhmiä ovat esimerkiksi Alphistit, jotka vannovat Minoltan, "Osakan Leican" maineikkaaseen perintöön.

Mutta siellä missä kerääntyvät tosikot inttämään mielipideasioista on myös sijaa aina kunnon parodialle ja sarkasmille. Loistavana esimerkkinä lajissaan adele HOITAA taas foorumilla väsymättömästi omaa "virkaansa".

Kyseinen digicamera.net on muuten sinällään aika uniikki tapaus foorumimaailmassa. Missään muualla en ole törmännyt foorumiin jossa julkinen henkilökohtaisuuksiin ulottuva vittuilu ja panettelu on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Mielenkiintoisesta kulttuurista huolimatta ko. foorumilla pyörii paljon hyviä kuvaajia ja etsivä kyllä löytää sieltä asiaakin ja kenties avun kaiken sen OT:n keskeltä (Off topic).

Säälittävää narua 2.

Kirjoitin ennemmin miten megan nettiyhteys pyritään takaamaan kansalaisille lain nojalla. Kritisoin silloin tuota nopeutta ja nyt kritisoin hieman lisää.

You-Tube siirtyi 1080p-aikaan. Ja tämähän alkaa olla jokapäiväistä perus netinkäyttöä. Eipä ole pahemmin pelivaraa nopeuksissa...

Suomi menettää asemiaan tietoyhteiskuntana: Nämä tutkimukset eivät välttämättä ole aina kovin yksiselitteisiä, mutta kehittämisenvaraa olisi kyllä julkisellakin puolella paljon.

Voi Matti, oletko ehyt?

Matti Vanhasta pyöritellään milloin mitenkin, välillä syystä ja välillä syyttä, mutta TÄSSÄ vaihteeksi aiheellista "kritiikkiä", eikä iänikuisia lööppejä.

Itsenäisyyspäivän ihqubileet

Minulla ei varsinaisesti ole mitään linnanjuhlia vastaan, vaikka joka vuosi osa kansasta jaksaa itkeä siitä, miten rikkaat törsäävät. Nämä inisijät saisivat mielestäni käväistä nauttimassa kommunismin ihanuutta jossain päin maailmaa. Tehdään valtiorahoilla paljon paljon turhempiakin asioita.

En kyseisten bileiden televisiointia kovin tarkasti seurannut, mutta toisestakin huoneesta käsin ja puolella korvalla en voinut välttyä huomaamasta aika rajua tyylin muutosta viime vuosista. Pitääkö linnanjuhlistakin parhaansa mukaan pyrkiä tekemään tositeeveetä, jossa julkuilta kysellään tyhmiä kysymyksiä ja ollaan ihan hemmetin teko-pirteitä? Kuuluuko itsenäisyyspäivän "arvolle" ja muistolle esittää linnanjuhlissa jotain hemmetin imitaattoripelleilyä? Politiikassa näkyvyys on nykyään kaiken a&o, poliitikkojenko ehdoillako tämä sirkus on kehitelty, vai kuka sen on ideoinut?

Jos minulta kysytään, niin ei näin. Olenko kalkkis vaiko muuten vain kaavoihin kangistunut? Vai onko tässä muidenkin mielestä jotain mätää?

Koiran CO2-päästöt

Sitä ei äkkiseltään hoksaa miten paljon ihminen, tahi muu eläin kuten koira, kuluttaa elinkaarensa aikana. Tutkimuksen todenperäisyydestä en tiedä, mutta taannoin katsoin ohjelmaa joka käsittelee olevaa ja tulevaa ruokapulaa pallollamme. En muista lukuja mutta yhden sianlihakilon tuottaminen vaatii hämmentäviä määriä vettä ja pelto pinta-alaa. Pallomme ei todellakaan kestä kovinkaan suuren osan ihmispopulaatiosta ruokkimista lihalla. Riisiä turpaan vaan.

Milloin Medvedev kompastuu rotkoon?

Olen ennemminkin ihmetellyt Venäjän politiikkaa useita kertoja. Lähinnä Putinin ilmentävää "neuvosto isänmaallista" propagandaa. Medvedev on ennemminkin ottanut pesäeroa systeemiin mutta nyt hän arvostelee julkisesti Yhtenäinen Venäjä puoluetta ja sen käsitystä demokratiasta. Täytynee olla viileän toiveikas naapurimme kehittymisestä kohti oikeaa demokratiaa ja sananvapautta. Venäjän media kun on täysin kontrolloitua ja sensuroitua.

Tie - Cormac McCarthy

Kuten ennemmin mainitsin, olen lukenut kyseisen kirjan. Tulen kenties jatkossa käsittelemään tässä blogissa kirjoja, elokuvia ja musiikkia mutta varsinaisia arvosteluja en tule kirjoittamaan. Juonikuvaukset on jo ennemmin kerrottu monessa paikassa paremmin kuin mihin minulla aikaa ja rahkeita riittää. Kerron siis lähinnä omia kokemuksiani.

Ensin yksi esitelmä kirjasta. Pidin kirjasta kovasti, ja tätä mielipidettä alustan sanomalla, että perus jännärit ja dekkarit ovat mielestäni enemmän tai vähemmän kaupallista kuraa. Tämä kirja on sikäli vastakohta edellisille että sen juoni on kenties minimalistisin lukemistani kirjoista. Mutta tämän minimalistisen juonen ympärille kasaantuu ehyt maailma, jossa maailmaa tarkastellaan henkilöiden tuntemusten kautta. Tärkeä osa kirjaa on henkilöiden suhteet toisiinsa ja ympäröivään maailmaan, millaisena he asemansa ja ympäristönsä kokevat. Kertaakaan 245 sivun aikana ei tullut mieli skipata sivuja.

Ensimmäiset kymmenet sivut ovat töksähtelevää rujon runollista kerrontaa, jolla alustetaan lukijaa kirjan maailmaan. Myöhemminkin henkilöiden ajatuksia tuodaan lukijan mieliin, kylmän lakonisen vähäeleisesti, mutta luonnollisesti. Toimii.

Tämän kirjan lisäksi suosittelen lukemaan myös Viimeisen Kiitoshymnin. Se sijoittuu ajallisesti kenties muutaman sata vuotta Tien tarinan jälkeiseen aikaan. Juonellisesti ja kerronnallisesti se eroaa Tiestä perustavan laatuisesti, ollen kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen yhteiskunnan tuhon jälkeisen maailman kuvaus.