Kuka pärjää, ken on arvokas?

Menestys riippuu verkostoista, ei älykkyydestä, väittää Lappeenrannan teknillisen yliopiston väitöskirja. Tutkimuksessa on uutisen mukaan  kartoitettu työelämää sekä sen tiimi painotteista toimintamallia ja sitä miten suhteet tätä mallia edesauttavat.

Onko toteamuksessa mitään uutta? Ei minulle ainakaan. Sen perusteella millainen käsitys minulla on, voisin yleistää ko. mantran myös politiikkaan ja itse työnhakuun. Politiikassa hommahan toimii käytännössä siten, että kun tunkkaa jotakuta muuta, tunkkaa samalla myös itseään, joten tunkata kannattaa ja systeemi porskuttaa. Kaverini opiskelee Tampereen teknillisessä yliopistossa rakennustekniikkaa. Alueen alan yrityksillä oli ennen lamavuosia erikseen kesätyöpaikkahakuja jotka koskivat juuri yliopisto-opiskelijoita. Viime kesänä kesätyöpaikkaa ei irronnut käytännössä muille kuin heille, joilla sattui olemaan sisällä sukulainen tms. tunkkaamassa.

Onko voittaja aina se joka pitää eniten meteliä itsestään? Näennäisesti mitattuna siltä vaikuttaa. He ottavat asemansa yhteiskunnassa riippumatta siitä mitä he edustavat, vakuuttavuus ja asiaansa uskominen, olkoonkin sitten joskus varsin mustavalkoista, riittää. Kannattaisiko jokaisen "uhrata" tunneälynsä verkostoitumiseen ja ympäristönsä manipulointiin? Onko hännystely enää manipulointia jos se on maan tapa ja edellytys menestykseen?