3D-elokuvat (Avatar)

Avatar on meikäläisen ensimmäinen varsinainen 3D- leffa, ja se ei Seamkin CAVE:n jälkeen tunnu kovinkaan ihmeelliseltä. CAVEN:n grafiikka on vanhaa, mutta katsojan ympärille kiertyvä skreeni takaa ihan toisenlaisen läsnäolon tunteen kuin elokuvateatterin valkokangas. Tässä nyt kuitenkin tunnelmia Avatarista, itse elokuvasta lisää TÄSSÄ.

Ensimmäisenä täytyy minunkin mainita pari tunnettua kolmereeleffojen erityispiirrettä, nimittäin heikko valovoima ja turhan alhainen virkistystaajuus. Ylipäätään kuvaan tottumiseen meni ainakin tunti aikaa. Kuva jää lasien takia hieman turhan pimeäksi ja tasaista taustaa vasten liikkuvien etualalla olevien objektien reunoihin syntyy sahalaitaa. Arviolta voisi sanoa että jos virkistystaajuus pystyttäisiin nelinkertaistamaan, ei sahalaidoista olisi enää mitään haittaa. Laajemmissa ulkokohtauksissa ei sahalaidasta juuri ollut haittaa.

Sisätiloissa liikuttaessa lyhyillä etäisyyksillä efekti on turhan silmiinpistävä, eri tasoilla olevat objektit näyttävät hieman päälle liimatuilta silhueteilta. Oma merkittävä ongelmansa on tekstitykset, jotka usein joudutaan laittamaan lähinnä katsojaa olevalle "tasolle", tällöin ne jäävät varsin kauas itse kuvasta ja voit joutua tapittamaan lähellä olevia tekstejä silmät ristissä. Tällöin jää tietysti muuta näkemättä. Tämäkin on lähinnä ongelma sisätiloissa lyhyillä etäisyyksillä, jolloin efekti on voimakas.

Avatarissa efekti ei ole pääosassa ja uskon kuvan toimivan hyvin myös ilman 3D-vermeitä. Turhaa roinaa ei katsojaa kohden heitellä. Parhaimmillaan efekti on luonnollisen näköinen ja tuo kyllä oman lisänsä katseluun. Tekniikassa on potentiaalia, toivottavasti se kypsyy tästä vielä lisää ja nykyiset ongelmat saadaan ratkaistua.