Elokuvien arvostelusta

Nyt luettuani muutamia arvosteluja Avatarista olen tehnyt muutamia havaintoja, jotka kenties ovat yleistettävissä moniin muihinkin juttuihin. Havaintoni koskevat kahtiajakoa heistä jotka pitävät ja heistä jotka eivät halua tykätä ja antavat negatiivisen kolmosen. Näistä jotka mollaavat jää usein käteen aika elitistinen kuva, eivät edes halua antaa elokuvalle tilaisuutta, oma kanta on päätetty jo etukäteen.

Ajan takaa tätä: Jotkut haluavat jakaa musiikin hyvään ja huonoon musiikkiin genren perusteella, karrikoidusti: vain klassinen tai metalli voi olla hyvää musiikkia! Näinhän se ei tietenkään mene, näitä ei voida arvostella samoin perustein samoista asioista vaikka itse asteikko olisikin sama, pisteet kertyvät eri painotuksilla. Toki jos haluaa arvostella jazzia klassisen arvosteluasteikolla saadaan lopputulokseksi ihan mitä itse halutaan.

Itse voin ihan hyvin antaa oman teatterielämykseni perusteella tälle elokuvalle **** neljä tähteä. Eikä sen tarvitse tehdä hallaa muille neljän tähden olokuville jotka ansaitsevat tähtensä toisessa genressä, kenties "älykkäämmin" painotuksin.

DVD-Plazan keskustelun innoittamana:

"Itse menin leffaan sillä asenteella, että juoni on kökkö mutta visuaalisesti on luvassa ennennäkemättömän upeaa 3D-tykitystä."

Miksi leffaan pitää mennä jollain tietyllä asenteella? (Toki omat asenteensa tiedostamalla niiden vaikutuksen voi poissulkea.) Se vaikuttaa aina katsojan saamaan elokuvakokemukseen. Joko positiivisesti tai negatiivisesti.

"Okei, mun mielipiteeseen ko. leffasta varmasti vaikuttaa tämä hirveä ennakkohypetys joka nosti odotuksia visuaalisen ilmeen suhteen ja toisaalta se, että olen tosiaan nähnyt useita 3D-pätkiä aikaisemminkin."

Daa? Vertailutaso toki muodostuu muista elokuvista (taiteesta), mutta jos antaa ennakkohypen vaikuttaa mielipiteeseensä niin mikä (kuka) sen mielipiteen silloin muodostaa ja mistä?

"Mä en tässä leffassa saanut kertaakaan sitä tunnelmaa, että olisin itse tapahtumissa mukana kun taas esim. siinä Saiturin Joulussa tuli useammankin kerran väisteltyä kirkon tapuleita ja kummituksia."

Kuten totesin, ei tällainen 3D tekniikka kovin tehokkaasti läsnäolon tuntua tuo. Siispä itse haluan katsoa syvyystehosteita luonnollisena osana kuvaa enkä katsomoon lentävinä "cooleina" objekteina.

"Ja kyllähän sille leffalle on annettu tilaisuus, jos sitä on menty kerran katsomaankin? Mielestäni olisi typerää vain mennä katsomaan elokuvaa, jos tietää jo valmiiksi ettei pidä siitä ja haukkunut sen aivan lyttyyn."

Aivan, se on typerää, ja monet ovat tällä itse sanoneet että ovat menneet katsomaan elokuvaa sillä asenteella että se on paska :)  Pelkkä katsomaan meneminen ei takaa sitä että elokuvalle annetaan mahdollisuus, otetaanpas esimerkki: Todella monet ovat sanoneet menneensä katsomaan tätä elokuvaa sillä oletuksella että juoni on kuraa ja visuaalisesti on luvassa komeaa jälkeä. Tämä on kahtiajako, ohjaaja on kuitenkin tarkoittanut elokuvansa kokonaisuudeksi, ei juoneksi ja kuoreksi. Tästä seuraa että näitä kahta puolta jo katsoessa helposti erotellaan toisistaan, vaikka ohjaaja on pyrkinyt ehjään kokonaisuuteen.