Sananen eutanasiasta

Eutanasia on asia, joka on viime aikoina puhuttanut suomalaisia. Tämä eroaa tavallisista lööpeistä sikäli, että yleensä kohua on kyllä lehtien palstoilla, mutta keskustelu jää median ja politiikan ulkopuolella vähäisemmäksi. Nyt kuitenkin asiaa on käsitelty keskimääräistä enemmän ihmisten keskuudessa, onpa useampi radiokanavakin tainnut käsitellä aihetta.

Koko pyöritys taisi lähteä käyntiin Kaari Utrion "mielipiteestä". Lööppi hoiti lööpin tehtävän ja kukkahattutäti maailmanparantajat olivat välittömästi leimaamassa Utriota "natsiksi". Satuin kuulemaan radiosta Utrion haastattelun aiheesta joitain päiviä lööpin jälkeen. Argumentit olivat sinällään asiallisia, lähinnä niitä ajatuksia ääneen sanottuna, jotka mielestäni pitääkin voida sanoa ääneen., asioista pitää voida keskustella.

Poliitikot sen sijaan ovat olleet lausunnoissaan varsin maltillisia, eli mitäänsanomattomia. Näin tunnepitoinen, moraali- ja uskokysymys vivahteita sisältävä aihe on heille vaarallinen. Sitähän saattaisi jopa joutua tilille sanomisistaan, joku nyt ainakin voisi pahoittaa mielensä.

Epäkorrekti Tuomas Enbuske käsitteli aihetta ohjelmassaan 1.11. (Areenasta poistuu 8.11, katsokaa pois.) Tapansa mukaan ohjelma oli lähinnä keskustelunavaaja joka pyrki kyseenalaistamaan miksi ylläpitää aiheeseen liittyviä tabuja. Konkreettisia toteutusehdotuksia ei esitetty, mutta asia on kyllä järkeiltävissä toimivaksi.

Yksi syy siihen miksi asian käsittely ei etene on lääkärien haluttomuus ottaa asiaa taakakseen. Pelkkään lääkärin päätökseen perustuvaa nappulaa ei varmasti toteuteta, mutta itse päätöksen toteuttaminen (piikki) jäisi heidän tehtäväkseen. Voisiko asian toteuttaa esimerkiksi elinluovutuskortin lisälausekkeella (ei tietenkään pelkästään), eli kirjallinen hyväksyntä potilaalta itseltään? Passiivinen eutanasia on sallittua (onneksi), ero ei välttämättä ole kaikissa tapauksissa läheskään niin suuri kuin ensinnä ajatellaan.

Elokuva Meri sisälläni, sivuaa aihetta koskettavan asiallisesti.Suosittelen, hyvä elokuva muutenkin.